Mentiin tänään Netan kanssa Josepan vappumätsäriin. Paikalla oli tosi paljon koiria ja Nettahan meni aikuisiin. Aikuiset taisivat alkaa numerosta 70 (tai jotain) ja me oltiin 75A. Päästiin siis melko pian kehään. Aluksi tuomari moikkasi Nettaa ja pyysi näyttämään hampaat. Sitten hän kysyi, haluanko ottaa Netan pöydälle ja halusinhan minä. Netta oli pöydällä melko nätisti, toisin kuin Kajaanin näyttelyssä tammikuussa. Seuraavaksi piti tehdä edestakainen liike ja sitten tuomari tutki parimme. Vielä piti mennä parin kanssa kerran ympäri. Me saatiin punainen nauha ja tuomari kehui Nettaa kauniiksi, tasapainoiseksi ja hyvin esitetyksi.

Odoteltiin nauhakehää ja vaelleltiin mätsärialueella... Lopulta oli sinisten nauhakehä ja lopulta päästiin punaisten nauhakehään. Netta alkoi olla jo aika väsynyt. Seisotettiin koiria ja tuomari pyysi ensin isot koirat jäämään kehään. Isot koirat juoksivat pari kierrosta ja sen jälkeen tuomari kätteli jotkut pois. Seuraavaksi meidän piti mennä kehään seisomaan. Pienet koirat piti laittaa kokojärjestykseen. Hassua, ettei pieniä koiria juoksutettu. Netta seisoi kyllä, mutta ajatukset taisivat olla muualla. Meidät käteltiin pois.

Kaiken kaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin. Netta esiintyi hienosti ja nyt voidaan hyvillä mielin jäädä pienelle mätsäritauolle, koska Netalla on torstaina edessä sterilisaatio. Ennen mätsäriä Netta sai myös kokeilla, millaista on olla jonkun muun kuin minun esittämänäni. Miru oli mätsärissä vähän aikaa turistina äidin kanssa. Eihän se nyt kiljunut, kiskoi vain, mutta katsotaanpa vain, miten käy, jos Miru joutuu mätsäriin kehään asti.

Käytiin tässä illalla Netan ja Mirun kanssa lenkillä sorakuopilla. Nähtiinpähän ennen lenkkiä naapurien huskyja ja Nettaa hieman pelotti - se nousi seisomaan minua vasten ja piti etutassuillaan kiinni jalastani... Sorakuopilla Mirua vähän laiskotti, mutta Netta nautti elämästään. Netta juoksi ympäriinsä suunnattomalla vauhdilla selvästikin pelkästä juoksemisen ilosta. Loppulenkistä Nettaakin alkoi väsyttää, mutta vielä se jaksoi riehua Mirun kanssa. Miru vain jäi hetkeksi makoilemaan maahan. Ilmeisesti joku muukin kuin ihmiset on talvikunnossa...

Vilkku on muuten ollut meillä tänään jo tasan seitsemän vuoden ajan. Onpahan tuohon mahtunut kaikenlaista. Eläintenraatoja, karkuretkiä ja muuta mukavaa, mutta on Vilkku toki ollut loistava koira.