Tänään oli turkin- ja kynsienhoitopäivä. Sunnuntai voisikin olla viikossa sopivin päivä sellaiseen, kun muina päivinä kiirettä pitää.

Harjasin siis Netan turkin ja kävin korvakarvat karstalla läpi. Ei ollut isoja takkuja, joskin jotkut korvakarvat ovat melkein kuin kreppiraudalla painettuja kiitos Netan ja Mirun leikkien. Pitäisiköhän korvakarvoille olla pienempi karsta? Tosin, ei tässä vielä ole edes sitä Roger Para-harjaakaan hankittu.

Harjaamisen jälkeen vuorossa olivat kynnet. Niitä leikkasin viimeksi suunnilleen viikko sitten lauantaina, joten ei tarvinnut paljoa lyhentää, vähän vain. Kannuskynsiä en uskaltanut nyt leikata, kun viimeksi leikattiin. Onneksi Netan vaaleista kynsistä voi päätellä, miten paljon tummista uskaltaa leikata. Toivottavasti vaaleat kynnet eivät tummu. Netalla on joka tassussa yksi tai kaksi vaaleaa kynttä. Kannuskynsistä toinen on vaalea ja toinen tumma.

Kynsien jälkeen leikattiin tassukarvoja polkuanturoiden välistä. Niitä ei oltu vähään aikaan leikattu. Nyt ne näyttävät melko siisteiltä. Pitää vähän opetella ennen Lappeenrannan näyttelyä, mistä pitää leikata ja mitä, ettei Netta näytä sottaiselta tai sitten kummallisen karvattomalta. Joka tapauksessa kynsien ja tassukarvojen leikkaaminen on aikamoinen show, koska Netta yrittää välillä potkia. Silloin ei auta kuin rauhoitella sitä mm. herkun avulla, ei hommaa voi keskenkään jättää.

Harjaan tarttui taas vähän karvaa. Karvanlähtöä (kauhulla) odotellessa. Monilla shelteillä se kun on ollut kuulemma noin vuoden iässä ja Netta täyttää Lappeenrannan näyttelyä seuraavana päivänä (24.4.) vuoden. Netta, älä aloita karvanlähtöä ennen sitä. Sen näkee sitten.

Lisäksi käytin tänään Netan pellolla juoksemassa. Netta oli tosi iloinen ja haisteli tapansa mukaan kaikkea paljon. Netalle juoksuaika oli varmaan sen mielestä inhottava, kun se ei silloin saanut juosta irti. Se olikin kuin taivaassa kun sai juoksuajan jälkeen taas juosta irti.