Niinpä niin. Vain koiraharrastuksen takia olen valmis seisoskelemaan Citymarketin parkkipaikalla kylmässä lokakuun säässä parin tunnin ajan. Vain koiraharrastuksen takia tekee edes mieli maksaa siitä, että pyörähtää kehässä hakemassa muovinauhan. Silti niihin mätsäreihin tekee mieli mennä pyörimään, eikä se edes kaduta.

Tänään oltiin siis Joensuun Agilityurheilijoiden järjestämässä mätsärissä Pilkon Citymarketin pihalla. Kävin ilmoittamassa Netan nuorten luokkaan ja sitten siirryttiin odottelemaan (ja juttelemaan tuttujen kanssa). Lopulta mätsäri ja pitkä odotus sitten alkoi siinä klo 13 aikoihin.

Oltiin numerolla 28A, mutta ei päästy vuorollamme kehään, koska parimme oli junior handler-kehässä. Piti siis jonkun aikaa odottaa, että junior handler loppui. Sitten oli yksi välistä jätetty pari, jonka toinen koira/esittäjä oli ollut junior handlerissa.

Seuraavaksi olikin jo meidän vuoromme mennä kehään. Ensin seisotettiin koiria vähän, sitten mentiin yhdessä ympäri ja sanottiin, että voin viedä Netan pöydälle sillä välin, kun tuomari tarkasteli pariamme. Pöydällä katsottiin tavalliseen tapaan hampaat, joskin Netta vähän aristi. Kopeloinnin jälkeen piti tehdä edestakainen liike. Meidän piti tehdä se vielä toiseen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla Netta haisteli maan hajuja. Vielä oli vuorossa seisottamista, yksi kierros ympäri parin kanssa ja seisottamista. Saatiin ihme kyllä punainen nauha.

Lopulta oli nauhakehän aika. Siinä menivät ensin ympäri isot koirat ja sitten pienet koirat, mukaan lukien meidät. Sitten kaikki punaisen saaneet seisoivat siinä ja tuomari valitsi jatkoon menevät. Netta pyöri ympäri ja istui kehässä. Ei päästy jatkoon. Pakko vielä sanoa, että tämän mätsärin jälkeen sormet ja varpaat olivat aivan jäässä...