Netta on toipunut leikkauksesta hienosti. Maanantaina sen jo huomattiin hypänneen sängyllekin ja nyt se onkin hyppinyt sängylle ja sohville. Maanantaina Netta oli pureskellut haavasuojaan reiän (mutta jos se olikin syönyt siitä jotain, luonnollista tietä ne ovat ulos tulleet). Siksi koulu- ja työpäivien ajaksi Netalle ei ole eilen eikä tänään haavasuojaa laitettu. Se on laitettu heti, kun ollaan tultu kotiin (lähinnä siksi, että Netta on näyttänyt nuolevan haavaansa, kun joku on kotona). Onneksi tein siis kaksi haavasuojaa, eli toinen on kaikesta huolimatta ehjä.

Muutenkin Netta on tosi pirteä ja kipittelee ulkona tarhassa, kun sen pitää käydä pissalla ja kakalla. Viikonloppuna taisi olla yksi päivä, kun Netta ei kakkinut ollenkaan. Muuten kaikki on kuitenkin mennyt niin kuin pitääkin. Ensi viikolla on edessä tikkien poisto. Ja huomennahan operaatiosta on jo viikko!

Eilen oli pientä draaman makua, sillä veljeni oli kotiin tultuaan huomannut revityn purukumipussin. Saatiin onneksi yhteys Joensuun eläinlääkärille ja saatiin Jari Aholta neuvoja siitä, mitä pitää tehdä. Saatiin myös päivystävän eläinlääkärin numero. Koirille piti antaa useita kertoja ruokaa, paljon hiilihydraatteja. Netissä olleen ohjeen mukaan annettiin myös sokeria. Ei siis ollut tarkkaa tietoa koko jutusta. Ei tiedetty, kuka koira oli ottanut pussin ja olivatko kaikki syöneet. Oletettavasti Vilkku oli noukannut pussin tiskipöydältä (eikä pussi kai ollut ihan reunalla ollut). Kaikki oli joka tapauksessa hoidettava ohjeen mukaan. Onneksi kyseessä ei ollut täysksylitolipurukumi ja onneksi pussi oli ollut kai vain puolillaan.

Oireita ei tullut myöhemmin, joten seurattiin säikähdyksellä. Kuultiin (ja luettiin netistä), että oireet voivat alkaa myöhemmin. Mitään ei kuitenkaan ilmaantunut. Hyvä niin.