En sitten fiksumpaakaan kategoriaa löytänyt. Joka tapauksessa päätin tänään vihdoin fiksata joulukuun lopussa Netalle Tokmannista ostetusta manttelista vyötärönauhan vähän sopivammaksi. Tänään olisi pitänyt olla agilitypäivä, mutta se peruttiin pakkasen takia. Joka tapauksessa tässä postauksessa on kamala määrä havainnolistavia(ko) kuvia operaatio manttelista.

Aluksihan se näytti tuolta... Ei siinä mitään, mutta sehän oli aivan liian pitkä ollakseen Netan kapean vyötärön ympärillä...

Sama alapuolelta. Kai? En hahmota näistä kuvista enää kovin hyvin..

Ja näin purettiin ommel reunasta, että saatiin reunasta lyhennettyä.

Tästä piti saada tuo solki irti, että sain vähän lyhennettyä tuostakin.

Soljen poistamista varten piti purkaa reunasta ommelta. Tuo nauha kun ei kaksinkertaisena mahtunut soljesta pois.

Mallailua ilmeisestikin. Tai sitten joku outo vaihe, jota en enää tapani mukaan muista.

Sitten piti vain ommella pääty uusiksi kiinni. Melkoisen siististihän se meni.

Vielä ompelin tuolla tavalla (anteeksi huonot selitykseni), ettei se ole ihan mahdottoman pitkä.

Sitten operaatio toinen nauha. Senkin päädyn käsittelin. Sitten taitoin nauhan ja ompelin kahdesta kohtaa kiinni, ettei se olisi niin hervottoman pitkä.

Lukko toiselta puolelta ompelun jälkeen näytti tältä. Aluksi ajattelin ompelevani sen käsin, mutta sujuihan tuo koneellakin ihan hyvin.

Ja toiselta puolelta. Pienellä säätämisellä tämäkin sujui koneella.

Koko komeus manttelin päällä kiinni. Nytpähän ei mahakappale ole löysällä ja hassun näköinen. Kuukausihan siihenkin meni, että sain aikaiseksi tehdä asialle jotain. Aamulla oli täälläkin -26 astetta, joten kohta varmaan edetään -30 asti, jolloin mantteli on oikeasti tarpeellinen.

Loppuun vielä pakollinen kuva Netasta mantteli päällä. Netta vain ei itse arvosta mantteliaan kovinkaan paljoa...

Tänään oli vuorossa pitkä aamulenkki. Nettakin varmaan tykkäsi, kun ei tarvinnut suunnata pellolle. Tuli jopa harrastettua umpihankikävelyä, kaikissa paikoissa ei nimittäin ollut polkua/moottorikelkan jälkeä. Nettaa tosin alkoi suututtaa, kun lunta paakkuuntui varpaiden väliin. Netta huitoikin takatassullaan varsin villisti. Enemmän kuvia on muuten Petsiessä, kun en oikein tänne viitsi ladata paljoa kuvia.

Tänään käytiin Petsie-lenkillä Aavarannalla. Netta tosin ei oikein välittänyt leikkiä muiden koirien kanssa, vaikka sille olisi nyt ollut seuraakin. Netta ei oikein ehtinyt lämmetä, eikä Netta pidä siitä, jos muut koirat ovat heti liian innokkaita leikkimään.

Tässä illemmalla Netta oli ilmeisesti ripuloinut olohuoneeseen. Netta myös oksensi matolle, mutta sain sen ulos ennen kuin se oksensi enempää. Netta-parka ei olisi halunnut tulla sisälle ollenkaan, kökötti vain ulkona. Nettahan oli myös aamuyöllä oksentanut vähän sisälle ja ehkä vähän ulos, mutta aamulla se oli oma pirteä itsensä. Perjantainakin oli ripuloitu olohuoneeseen, varmaan Netta oli silloinkin ollut asialla. Mutta minkäs koira hädälleen mahtaa.

Nyt Netta makoilee kevythäkissään hieman väsyneenä, eikä sitä kiinnosta seurata minua jokaiseen huoneeseen. Pitää vain seurata tuota vointia ja jättää iltaruoka väliin, jos se tuosta helpottaisi.

Eilen oltiin pienellä shelttiporukalla vähän treenaamassa. Alkuperäinen tarkoitus oli treenata tokoa. Aluksi tehtiin koirien kanssa pieniä omia juttuja ja sitten tehtiin ohitusharjoituksia kahdeksikkona. Netta teki ohitusharjoitukset hienosti, tosin kontakti taisi olla lähinnä namiin. Lisäksi kokeilin Netalla pientä paikallaoloa ja luoksetuloa. Yhdessä juostiin vielä vähän ympyrää ja siinäkin Netta piti kovasti nameista. Tuntui hassulta juoksuttaa sitä ympyrässä ilman näyttelyhihnaa.

Lopuksi annettiin koirien vielä leikkiä. Aikansa katselun ja haukahtelun jälkeen Netta innostui juoksemaan vähän poikien perässä. Netta ei kuitenkaan tykännyt siitä, jos pojat tulivat liian lähelle. Netalle tekee kuitenkin hyvää nähdä muita koiria kuin Mirua ja Vilkkua ja samoin leikkiä muiden koirien kanssa.

Eilen suunnattiin sitten autolla Kajaaniin. Jostain syystä Netta alkoi täristä, kun auto pysähtyi esimerkiksi ABC:lla WC-tauon takia. Netta pääsi jällee näkemään tuttua Mokka-koiraa. Iltalenkillä Netta jumitti, mutta vastaantulijat (äiti, lapsi ja koira) väistivät, jotta päästiin Netan kanssa heistä ohi. Iso kiitos heille!

Tänään lähdettiin kymmenen aikoihin Kajaanin pallohallille. Kun päästiin sisälle, Netta kiskaisi päänsä läpi pannastaan. Onneksi Netta jäi vain istumaan ja sain hihnan kiinni autovaljaisiin, jotka Netan päällä olivat. Sitten suuntasin Netan kanssa shelttikehän laidalle odottelemaan.

Vielä klo 11.30 olivat menossa urokset, vaikka se aika oli merkattu narttujen alkamisajaksi. Eipä auttanut kuin odotella näyttelyluetteloa vilkuillen. Aloin melkein paniikissa laittaa Netan turkkia, kun kehään meni lauma koiria. Sitten tajusin, että kyseessä oli vasta parhaan uroksen valinta, eikä tarvinnut pitää niin kovaa kiirettä. Juniorinarttujen aikana sitten yritin sumutinpullon ja harjan avulla (tuloksetta) saada Netan turkkia jonkunlaiseen kuosiin. Ja irrottaa teippiharjan avulla vaatteissa olevia karvoja.

Lopulta narttujen nuorten luokka alkoi. Shelttien tuomarina ollut Mette Tufte (Norjasta) kätteli kaikki ja laittoi sitten puolet koirista juoksemaan kaksi kierrosta ympäri. Me juoksimme Netan kanssa toisessa puolikkaassa. Sitten saikin odotella omaa vuoroa. Kun päästiin pöydälle, onnistuin tietysti antamaan Netalle juustoa juuri, kun tuomari tuli. Netta yritti peruuttaa ja ajattelin, että ei kai se putoa pöydältä. Antoi kuitenkin tuomarin kopeloida.

Seuraavaksi piti mennä kehä ympäri ja tehdä edestakainen liike ja ei kun koira seisomaan. Tuomari vingutti vinkulelua, mutta Nettaa ei tainnut liiemmin kiinnostaa. Netasta seisotusaika oli varmaan liian pitkä, sillä se liikutteli jalkojaan välillä ja jopa istahti kerran.

Vihreää paperilätkäähän se kehäsihteeri sitten näytti. Tuomari tuli vielä sanomaan, että Netan turkki on niin kovin lyhyt ja se saa jalat näyttämään pitkiltä. Saatiin arvostelukin ja mukavahan tuo arvostelu on.

"Good type. Quite big but still feminine bitch. Strong head. Nice dark eyes. Need to developde more forechest. Strong body. Moves with enough drive. She is not in her best coat condition, therefore she looks very high in legs. Nice temperament."

NUO-T - rodunomainen lähestyttäessä

Laitoin Netalle kehän jälkeen autovaljaat. Ne näyttivät vähän löysiltä, mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Menin ostamaan metrilakuja ja kun kuljimme siitä takaisin lähteäksemme vähitellen pois, Netta sai itsensä irti valjaista. Ei siinä auttanut kuin laittaa valjaat uudestaan päälle - sillä kertaa kunnolla. Lopulta päästiinkin sitten pois. Automatkalla kotiin Netta nukkui välillä ja taitaa se nytkin olla varsin väsynyt.

Tänään suuntana oli PoKSin mätsäri PoKSin hallilla. Tultiin suhteellisen hyvissä ajoin, joten ilmoittautumispisteelle ei ollut vielä pitkää jonoa. Myöhemmin jono olikin tajuttoman pitkä ja mätsärin alku myöhästyi. Onneksi hallissa oli lämmintä, eikä odottaminen tuntunut pahalta.

Jäin Netan kanssa odottelemaan kehän alkua, sillä samassa kehässä olivat aluksi pennut. Lopulta nuoret alkoivat ja numerolla 43A oltiin kolmansina. Aluksi piti seisottaa koiria paikallaan. Netta seisoi tosi nätisti eikä temppuillut. Tuomarin kopeloidessa Netta peruutti takapäätään hieman, mutta muuten mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Netta antoi myös hienosti katsoa hampaat. Pöydälle ei pyydetty, mutta se ei haitannut. Netta malttoi myös seisoa hienosti, kun parinamme ollut mäyräkoira oli pöydällä. Sitten mentiin kierros ympäri ja seisotettiin koiria. Saatiinpa siinä vuoden ensimmäinen punainen, kun punainen ruusuke ojennettiin meille.

Odoteltiin siinä vielä nauhakehiä. Lopulta sinisen nauhakehän jälkeen päästiin kehään. Asettauduttiin numerojärjestykseen ja seisotettiin koiria. Nettaa alkoi vain ilmeisesti kyllästyttää, sillä se päätti istuutua pari kertaa. Meidät käteltiin ulos kehästä, mutta tuomari sanoi, että Netta jaksoi hyvin seisoa.

Viikon päästä onkin jo Kajaani KV, hui! Pitäisiköhän mennä sinne jo yhdeksältä, jos Netta kerran mätsärissäkin esiintyy muutaman tunnin odotuksen jälkeen noin kivasti?

Koska shoppailureissu ei olisi mitään ilman edes yhtä koira-aiheista juttua, kiertelin Kuopiossa Mustissa ja Mirrissä. Ostin lopulta Berra Delux-namipussin näyttelyitä varten. Onhan tuossa vähän bling blingiä, mutta tuo klipsisysteemi on hyvä. Hintaa tuolla oli 13,90 €.

Tänään suunnattiin Joensuuhun Mehtimäen parkkihalliin vuoden ensimmäiseen mätsäriin. Ulkona ei onneksi ollut kovin kylmä, mutta kyllähän siellä hallissa taisi tulla kylmä itse kullekin. Tultiin Netan kanssa aika hyvissä ajoin paikalle, lähempänä kahtatoista ilmoittautumisjono oli pitkä. Ja Netta siis oli nuorten luokassa.

Aluksi piti odottaa junior handler-kehän verran, sillä vasta sen jälkeen alkoivat muut kehät. Pitkän odotuksen jälkeen kehät sitten alkoivat ja tulipahan se oma vuoro vihdoinkin. Aluksi piti mennä parin kanssa kerran ympäri ja sitten tuomari tutki paria. Päästiin pitkästä aikaa harjoittelemaan pöydällä olemista (!!!) ja... Ei mennyt kovin kauniisti, mutta antoi tapansa mukaan katsoa hampaat ja kopeloida. Sitten piti tehdä edestakainen liike ja mennä ympäri, seisottaa parin kanssa ja vielä mennä parin kanssa ympäri. Sininen nauhahan se sieltä tuli.

Nauhakehääkin saatiin odottaa. Koiria oli paljon, joten kaikki juoksutettiin noin viiden koiran erissä. Olimme ensimmäisten joukossa ja varmaan neljä kierrosta saatiin juosta. Kun kaikki oli juoksutettu, kutsuttiin kaikki sinisen saaneet kehään. Piti seisottaa koiria ja Netta oli ihan nätisti, joskin istahti pari kertaa. Ei sijoituttu, mutta ainakin palauttelin Netalle mieleen näyttelykäyttäytymistä.

Kuulin, että Tokmannilla on koiran mantteleita ja niin suuntasin tänään sinne. Ostin Netalle manttelin, jonka selänpituus on 50 cm. Hintaa manttelilla oli 21,90 euroa. Olen aina vähän epävarma noiden kokojen kanssa, mutta seuraavaksi isoin mantteli taisi olla jo 70 cm, ainakaan en mitään 55 cm bongannut. Se olisikin varmaan ollut liian iso Netalle. Tämä mantteli on jo vyötärön kohdalta iso vaikka kiristetään kireimmilleen. Pitää siis keksiä jotakin...

Taitaa olla yleisesti aika koirablogeissa kertoa, mitä tänä vuonna on tapahtunut. Niinpä saatte lukea sepustuksen tästä vuodesta sekä ensi vuoden tavoitteista, koska kaikki muutkin niin näkyvät tekevän. Ja seliseli, onhan siitä ihan kiva kirjoittaa tänne.

AUTOMATKAT

2010-2011 vuodenvaihteessa oli Netan elämän toinen bussimatka (2010 4H:n syysretki Kolille oli ensimmäinen). Suuntana oli Kajaani. Nurmeksen ABC:lla Netta ei olisi halunnut mennä bussiin takaisin. Netta ei kuitenkaan oksentanut bussissa, vaan ei se siitä nauttinutkaan. Näin loppuvuodesta Kajaaniin mennessä Netta nousi itse bussiin ja oli melkoisen rauhallinen.

Myös henkilöautossa matkustamisen suhteen on tapahtunut edistystä. Netta sai alkaa matkustaa takapenkillä. Vuoden alussa Netta pelkäsi autoja, eikä halunnut mennä lähellekään niitä. Nykyisin se hyppää innoissaan autoon (paitsi jos on annettu juuri ruokaa). Matkapahoinvointia esiintyy välillä (mm. takakontissa Lappeenrannan näyttelyreissulla, kuoppaisella tiellä syksyn Kajaanin reissulla (aamuruuan syy) ja jos ruoka on annettu ennen matkaa).

MÄTSÄRIT

Tältä vuodelta on takana 16 mätsäriä tuloksina 6xPUN ei sijoitusta, 6xSIN ei sijoitusta, 2xSIN-4, SIN-2 ja PUN-3. PUN-3 tosin tuli shelttipäivän mätsäristä, mutta lasketaan sekin nyt mukaan. Vaihtelevia tuloksia siis ja jopa muutama sijoittuminen.

Netan itsevarmuus on ainakin kasvanut. Esiintyminen on sujunut vaihtelevasti, joskus paremmin, joskus huonommin (kuten Napakan hallin mätsäri..). Kokemus on ainakin kasvanut. On tullut huomattua, mitä kaikkea tekee vain koiraharrastuksen takia. Kuten seisoskelee kylmässä ilmassa tai vesisateessa. Vapaaehtoisesti.

NÄYTTELYT

kuva © Armi-sheltin omistaja

Käytiin kolmessa näyttelyssä, jokaisesta sama tulos. JUN-H. Pitihän sitä muutamassa näyttelyssä käydä katsomassa, mitä tuomarit sanovat. Ensi vuonna saa nähdä, onko tämä elukka kehittynyt. Kehän laidalla se makoilee ja niin mätsäreissä kuin näyttelyissäkin olen saanut kuulla, miten rauhallinen se on.

KOULUTTAMINEN

Yritetty on, mutta tarpeeksi valmista pakettia ei ole kasaan saatu. Syynä on oma laiskuuteni. Paikallaoloa (ei toko-tyyliin) ollaan saatu pihalla sujumaan. Naksutin on otettu käyttöön ja olen yrittänyt kitkeä käsimerkkejä istumisesta ja maahanmenosta pois. Vielä ne menevät sekaisin ilman käsimerkkiä (ja käsimerkin kanssa), joten sitä pitää treenata enemmän. Seuraamista ei ole kauhean paljoa treenattu.

Pentuagilityssä, Napakan mätsärissä sekä Napakan agilitypäivässä ollaan saatu kokeilla esteitä. Vaikka mieli on muuttunut monta kertaa, agilitykärpänen on päässyt puraisemaan.

KAVERIT

Netta on reipastunut leikkimään muiden kanssa sekä muutenkin. Se vain lämpenee hitaasti ja vaatii oman aikansa, ennen kuin leikki alkaa. Netta on saanut tänä vuonna leikkiä mm. Eeka-borderterrierin, Cara-sheltin ja Mokka-espanjanvesikoiran kanssa.

YLEISESTI

Netan olisi pitänyt olla mukanani kahdella leirillä. Kesällä kaikilla koirilla oli nenäpunkkeja, joten kesän leirillä olin lainakoiran kanssa. Syyskuussa Kolin leiri jäi Netalta väliin juoksujen takia ja mukana oli Miru. Netan sisäsiisteys saatiin kuosiin (ei loppuvuoden aikana vaan aiemmin). Nenäpunkkeja laskematta Netta on ollut oikein terve. Kahdet juoksut olivat, mutta valeraskauksia tai mitään muutakaan ei tullut. Karvanlähtö oli kesällä - ja nyt on myös parhaillaan meneillään karvanlähtö.

VILKKU JA MIRU

Miru kävi äidin kanssa tokon alkeiskurssilla ja Miru muuttui hieman. Ennen niin laiskasta colliesta kuoriutui hieman aktiivisempi collie. Näin ollen Miru televisiota katsottaessa tulee marisemaan, koska se haluaisi leikkiä. Lisäksi Mirun paimennusvietti on ilmeisen kova. Vilkulla oli kesällä ilmeisesti matoja, sillä se laihtui hurjasti. Normaali matolääke ei ilmeisesti auttanut, mutta nenäpunkkeihein saatu loishäätö tehosi. Muuten Vilkku on viettänyt varsin vilkkumaista elämää.

TAVOITTEET ENSI VUODELLE (NETTA)

NÄYTTELYT

Käydään muutamissa näyttelyissä, niin kansainvälisissä kuin kaikkien rotujen näyttelyissäkin. Shelttien sivuerkkarikin on näyttelylistalla sekä mahdollisesti pari ryhmänäyttelyä. Ryhmänäyttelyt tosin riippuvat tuomarista ja kyydistä. Joka tapauksessa ainakin yksi tulos haetaan nuorten luokassa Kajaanissa. Se taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen nuorten luokka, sillä sitä seuraavat näyttelyt ovat toukokuussa ja Netta menee silloin jo avoimeen.

Otetaan siis näyttelyissä vastaan mitä tuleman pitää ja jäädään sitten mahdollisesti pienelle näyttelytauolle ja keskitytään muihin asioihin (tosin näyttelyissä ei ole tänä vuonna juostu kauhean paljoa, mutta kuitenkin).

KOULUTTAMINEN

Käsimerkit mahdollisimman vähäisiksi. Paikallaolo sujumaan muuallakin kuin kotipihassa. Seuraamista paremmalle mallille. Uusia temppuja, mikäli keksin jotain.

AGILITY

Agilitykurssille, mikäli se on mahdollista.

TERVEYS

Toiveissa tietenkin, ettei eläinlääkärillä tarvitsisi ravata jatkuvasti (ainakaan tänä vuonna ei ole tarvinnut). Sterilisaatio syksyllä/talvella. Silmien peilaus.

Lähdin Netan kanssa tiistaina yhdeksältä Joensuusta bussilla kohti Kajaania. Bussikuski ei ottanut Netasta maksua. Onnistuin sitten Netan kanssa hakeutumaan penkille, joka oli aivan takaoven vieressä. Ei siinä muuten mitään, mutta takaoven auetessa Netta kuikki siihen suuntaan. Netalla oli penkkini edessä lattialla pyyhe ja penkillekin piti laittaa pyyhettä, etteivät irtokarvat tarttuisi penkkiin.

Perillä Kajaanissa oltiin hieman myöhässä. Netta ei halunnut kävellä bussin takaovelle johtavia portaita, joten jouduin nostamaan sen bussista. Satoi lunta ja tuuli - aika ikävä sää. Perillä Netta pääsi myös heti haistelemaan Mokka-espanjanvesikoiraa. Mokkahan on Netalle jo vanha tuttu. Mokan leluja piti vain pelastaa Netan hampaiden ulottuvilta, joten annoin Netalle repusta sen oman leijonalelun ja Skinneeez-ketun. Kettu on Netalle varsin mieleinen lelu. Ketun natustelu kun on Netasta suurta hupia.

Tiistain iltalenkillä Netta käveli oikein nätisti hihnassa, vaikkakin oli koko ajan valppaana. Liikennevaloissa meneminen sujui myös hienosti. Netta pelkäsi vielä vuosi sitten autoja ja silloin se halusi mennä liikennevaloihin pysähtyneen auton ohi täyttä vauhtia, mahdollisimman kaukana autosta tietysti. Nykyisin Netta ei enää onneksi pelkää autoja (mutta ei se niitä rakastakaan).

Eilen aamulla mentiin autolla lenkkipaikalle. Netta ei olisi halunnut mennä autoon ja raukka oksensikin siellä. Netta kuitenkin nautti siitä, kun se sai juosta irti. Lenkin jälkeen Netta sai aamuruokansa uudestaan. Yritin vähän kuvata Nettaa ulkona, mutta sanomattakin on selvää, että valoa ei ollut tarpeeksi.

Netta leikki myös pihalla mielellään Mokan kanssa. Sisällä molemmat koirat kyttäsivät ruokaa ja jos Mokka teki erilaisia temppuja, meni Netta viereen haukkumaan. Netta tosin syventyi edelleen mielellään kettulelun natusteluun ja... No, Netta pureskeli lelun häntään reiän ja sai hännän jotenkin nurin. Vinkupilli oli pienessä pussissa, joka oli ommeltu häntäpäähän kiinni. Leikkasin vinkupillin pussin irti ja myöhemmin käänsin hännän oikein päin, joten leikit voivat taas jatkua. Vinkupilli on puolestaan myös tallessa.

Iltalenkkinä olikin sitten hihnalenkki, samoin tänä aamuna. Aamulenkki oli tosin lyhyempi, sillä lunta tuli lisää. Aamuruokaa Netta ei saanut, koska edessä oli bussimatka eikä kukaan tietenkään toivonut aamuruokaan liittyvää bussifiaskoa. Mokka yritti vielä haastaa Nettaa leikkiin, joskin Netta vältti katsekontaktia Mokkaan.

Bussiasemalle ehdittiin juuri sopivasti (bussi oli kai vähän myöhässä). Nyt Netasta perittiin maksua 3,10 € ja asetuimme taas bussin takaosaan istumaan, Netta tassupyyhkeensä päälle. Hyvinhän Netta malttoi ollakin. Bussin olisi pitänyt olla Joensuussa klo 14.35, mutta perillä taidettiin olla klo 15. Olin ajoissa ottanut Netan pyyhkeen reppuun ja yhdessä vaiheessa Netta-parka luisui edessä olevan penkin alle ja se piti auttaa sieltä pois.

Lopulta oltiin perillä Joensuun bussiasemalla. Otin Netan suosiolla syliin ja tasapainottelin Netan kanssa ulos bussista, jotta Netta saisi maata jalkojensa alle. Sitten päästiin heti omaan autoon ja kotiin, jossa Vilkku ja Miru jo odottivat. Mirulla oli ilmeisesti ollut hieman tylsää ilman Nettaa.

Ja niin, kävinhän minä kiertelemässä eläinkaupoissa Kajaanissa. Paljoa mitään en löytänyt, mukaan tarttui vain yksi juttu - Trixien vaaleanpunainen sydänkuvioinen monitoimitalutin. Se oli alennuskorissa ja hintaa sillä oli 7,95 €, jos oikein muistan. Tällaista olinkin etsinyt ja nyt se sitten löytyi.

Idea joulukalenteriin taisi lähteä eräänä päivänä koulussa. Yhtäkkiä keksin, että Netan blogiinhan voisi tehdä joulukalenterin. Aloin listata ideoita ja suunnitella testejä. Kaikki alkuperäiset ideat eivät toteutuneetkaan. Kunnollisia lumikuvia kun ei ehditty saada ja piti tyytyä viime talven kuviin. Välillä oli melkein haastavaa keksiä joka luukulle jotain. 30.11. suurin osa luukuista oli valmiita, seuraavana päivänä muutama loppupäästä ja viimeinen tänään (5.12.)

Sisällä otettuja joulukuvia varten väkersin "studion". Alla oleva kuva on otettu ennen kuin lattiallakin oli valkoinen lakana. Laitoin lakanan lattiallekin huomattuani, että normaalia lattiaa näkyi kuvissa ikävästi (ja ensimmäiset kuvat otinkin uudestaan). Rekvisiitan ja kuvien kanssa pelailun jälkeen oli aika karsia kuvia, joita taisi olla pari sataa.

Herkkuja hyödynnettiin häikäilemättömästi... Niin karkkikeppirasian päällä kuin Nomination-kassissakin oli herkkuja. Herkkuja käytettiin tietysti myös palkkiona, eihän Netta tee temppuja ellei siitä hyödy.

Karttapallokuvauksissa yritin saada Netan tutkimaan karttapalloa, mutta eihän tuo osoittelu paljoa auttanut... Eikä namin laittaminen karttapallon päällekään, mutta yritys oli hyvä.

Siinäpä oli vähän kurkistusta joulukalenterin saloihin, katsotaan, mitä ensi vuonna keksitään ;)

...ainakin Netalle. Netta nimittäin sai joululahjaksi Helsinki Winneristä ostamani Best Friendin lahjapussin. Hintaa sillä oli 5 € ja pusseja oli ainakin kahdenlaisia. Valitsin pussin, jossa on leijonapehmolelu (kahdella vinkupillillä, tietenkin). Netalla ja Mirulla oli samanlainen leijonalelu pentuna, mutta leijonalta taidettiin silloin pureskella häntä irti ja myöhemmin leijonasta tulivat vanutkin pihalle. Netta tykkää mielettömästi tuosta leijonasta ja on kuljeskellut leijona suussaan ympäri taloa.

Paketin sisältö selvemmin. Leijona, kaksi vinkulelua, puruluita ja herkkutikkuja. Netalla ja Mirulla oli myös pentuna tuon leijonan tapainen koiralelu, jolle kävi myös köpelösti. Olisi ollut myynnissä myös pussia, missä sellainen oli, mutta siinä pussissa oleva vinkulelu meillä oli jo (mätsäripalkintona).

Netta, Miru ja Vilkku saivat toisilta naapureilta herkkutikkuja (niistä ei ole kuvaa) ja toisilta siankorvat (ei kuvaa niistäkään). Netta ei tosin ottanut siankorvaansa, joten Vilkku avuliaasti söi Netankin siankorvan. Netallahan kuitenkin on puruluita vaikka muille jakaa (ja hampaanhoitopuruluita voisi varmaan Vilkulle ja Mirulle jakaakin, kun Netta ei taida niistä välittää).

Toivoin Netalle lahjaksi Hurtta Motivation-viilennysmanttelia ja sellainen saatiinkin toivottuna liilana. Sai tuon sinisen lenkin kiristää kireimmilleen, ettei ole liian löysä Netalle. Ainakin tuo on hyvän kokoinen. Kesällä tuo on varmasti ahkerassa käytössä, jos kesä on yhtä kuuma kuin aiemmat kesät.

Vielä yksi koira-aiheinen joululahja: Nirppanokan agilityshelttipaita. Älkää välittäkö koiran karvoista paidassa, jostain syystä mustat vaatteet oikein imevät itseensä koirankarvoja. Varsinkin, jos sheltillä on salakavala karvanlähtö.

Hyvää joulua kaikille, jotka tätä blogia juuri nyt sattuvat lukemaankaan!

Joulukalenteri on nyt tältä vuodelta ohi, mutta ehkä ensi vuonna palaillaan taas joulukalenterin pariin. Kertokaa ihmeessä, mikä joulukalenterissa oli onnistunutta ja missä voisin parantaa.

"Nyt voi jo vähän ottaa selville, mitä lahjoja huomenna on tulossa"

Citymarketissa koiratuotteiden pienessä alennuskorissa oli jo pitkään ollut Best Friendin punainen sadetakki. Aiemmin hintaa oli ollut 18 euroa enkä ollut kuin vähän katsellut takkia, mutta tänään huomasin, että takin hintana luki 5 €. Pitihän se sitten saada, kun noin halvalla sai (vaikka aivan alkuperäisenä 30 € tai se alennettu 18 € ei olisikaan tullut hankittua...).

Takki oli perinteiseen tapaan Best Friendin muovisessa jutussa (pussi? kassi?), mutta se oli revennyt reunasta ja takki oli syrtätty sinne ilmeisen monta kertaa. Oli varmaan mnota kertaa katsottu, minkä kokoinen se on. Best Friend-heijastinlätkästä takaa on lähtenyt ehkä neliömillimetrin pala ja jossain kohtaa takkia oli pienenpieni tahra.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen tähän löytöön. Suojaa paremmin kuin Hurtan liian pieni sadetakki. Tässä on myös "huppu". Hupun reunaa voi kiristää sekä toinenkin kiristettävä kohta näkyy kuvassa. Hupun ja takin varsinaisen osuuden välissä on joku aukko, varmaan hihnaa ja pantaa varten? Tai valjaita. En tiedä. (Muoks muoks. Siis tarkoitin tietenkin sitä, että panta kaulaan ja hihna tulee reiästä)

Alla olevassa kuvassa ylempänä Netan Best Friendin talvimantteli (esitelty aiemmin täällä) ja alempana uusi takki.

"Täällä virittäydytään jo joulutunnelmiin. Entäs siellä?"

Ihan näin joulun ja (ehkä) lähestyvän talven vuoksi Netta päätti aloittaa karvanlähdön. Ne pari karvatuppoa kai olivat sitten enne. Tänään nimittäin huomasin, että karvaa lähtee kun kevyesti "nyppää" (ei satu koiraan). Tuppoina karva ei tosin lähde kuten ei kesälläkään, mutta... Kuvasta näette harjaamisen/karstaamisen tuloksen. Karstasta/harjasta irronneet karvat on laitettu vain kasaan puristamatta mitään. Näin meillä.

"Jospa tästä on mennyt tonttu, joka tietää missä lahjat ovat"